Edeltävää toimintaa:
Tsaarinvallan kukistumisen jälkeen alkoi Inkerissä kansallinen herätys- ja uudistustyö, mutta kommunistinen hallinto pyrki pyyhkimään kaikki entisetkin kansalliset laitokset ja kulttuurilliset saavutukset Inkeristä. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomeen siirtyi tuhatmäärin Inkerin pakolaisia. Osa heistä palasi Inkeriin 1920 solmitun Tarton rauhan jälkeen, mutta noin 4 000 pakolaista jäi Suomeen.

Aloite uuden järjestön perustamisesta tehtiin Raudussa 19.2.1922 Inkerin pakolaisten edustajakokouksessa. Varsinainen Inkerin Liiton perustamista koskeva kokous pidettiin Helsingissä 8.6.1922.

Suomeen jääneiden pakolaisten edunvalvojaelimenä toimi 31.1.1919 perustettu Pohjois-Inkerin hoitokunta, jonka työn jatkajaksi perustettiin 23.3.1924 Inkeriläisten Toimikunta Suomessa -niminen järjestö.

Toiminta haluttiin saattaa kuitenkin järjestäytyneeseen muotoon, joten Viipurissa päätettiin perustaa 25.3.1934 Inkeriläisten yhdistys ry jatkamaan toimikunnan työtä. Säännöt vahvistettiin 28.7.1934 Terijoella pidetyssä kokoksessa ja yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 31.8.1934 kotipaikkanaan Viipuri.

Vuoden 1935 lopussa yhdistyksellä oli paikallisosastoja 17 paikkakunnalla, joissa oli yhteensä noin tuhat jäsentä. Sääntöjen mukaan jäseneksi saattoi päästä inkeriläinen tai inkeriläissyntyinen Suomen kansalainen, mutta koska enemmistöllä yhdistyksen jäseniksi haluavia ei ollut Suomen kansalaisuutta, haki yhdistys toiminnalleen erityisluvan 1936. Vuonna 1938 kotipaikaksi muuttui Helsinki.

Sodan jälkeisten alueluovutusten vuoksi suurin osa yhdistyksen paikallisosastoista oli jäänyt luovutetulle alueelle ja koska olosuhteet heimotyölle eivät olleet mitenkään otolliset, yhdistys vietti pitkään hiljaiseloa. Kun valvontakomission määräyksestä huolimatta Inkeriläisten yhdistys ry:tä ei ollut lakkautettu, päätettiin toiminta elvyttää uudelleen. Varsinainen alku uudelle toiminnalle oli 1956 Järvenpäässä pidetyt Inkerijuhlat.

Nykyinen toiminta:
1994 Inkeriläisten yhdistys ry:n nimi muutettiin Suomen Inkeri-liitto ry:ksi silloisten paikallisosastojen rekisteröityessä omiksi yhdistyksikseen, jotka sitten liittyivät liittoon jäsenjärjestöinä. Liiton tarkoituksena on toimia Suomessa asuvien inkeriläisten ja inkeriläisyydestä kiinnostuneiden yhdyssiteenä ja etujärjestönä. Liitolla on myös henkilöjäseniä enimmäkseen niiltä paikkakunnilta, joilla ei ole omaa jäsenjärjestöä.

Jäsenet hyväksyy yhdistyksen hallitus. Suomen Inkeri-liitto toimii tiiviissä yhteistyössä Inkeriläisten sivistyssäätiön kanssa, jonka hallinnoimassa vuokrahuoneistossa Inkerikodissa liittokin on saanut toimia.

KESÄJUHLAT

Jo 1920 luvulla Inkerissä vietettiin kesäjuhlia. Juhlia on pidetty seuraavilla paikkakunnilla:

1923 Kiviniemi
1924 Kiviniemi
1925 Terijoki
1926 Käkisalmi
1927 Kiviniemi
1928 Perkjärvi
1929 Terijoki
1930 Käkisalmi
1931 Valkjärvi
1932 Kotka
1933 Pölläkkälä
1934 Terijoki
1935 Viipuri
1936 Koivisto
1937 Terijoki
1938 Vuoksenniska
1939 Valkjärvi

Sodan jälkeen Suomessa inkeriläiset viettivät hiljaiseloa, mutta v. 1956 pidettiin kesäjuhla Järvenpäässä, jonka jälkeen vuosittainen traditio on jatkunut liki katkeamatta.

1956 Järvenpää
1959 Turku
1960 Tampere
1961 Lahti
1962 Turku
1963 Helsinki
1964 Helsinki
1965 Turku
1966 Tampere
1967 Helsinki
1968 Turku
1969 Helsinki
1970 Tampere
1971 Turku
1972 Helsinki
1973 Tampere
1974 Turku
1975 Helsinki
1976 Turku
1977 Helsinki
1978 Tampere
1979 Lahti
1980 Turku
1981 Helsinki
1982 Lahti
1983 Turku
1984 Helsinki
1985 Lahti
1986 Turku
1987 Helsinki
1988 Lahti
1991 Hyvinkää
1992 Lahti
1993 Turku
1994 Helsinki
1995 Lahti
1996 Rauma
1997 Lahti
1998 Turku
1999 Helsinki
2000 Lahti
2001 Rauma
2002 Tampere
2003 Helsinki
2004 Helsinki
2005 Lahti
2006 Hyvinkää
2007 Helsinki
2009 Lahti
2010 Helsinki
2009 Lahti
2010 Helsinki
2012 Lahti